Hiisijättiläisten on kerrottu asustelleen Kukkarinvuorella, Hiisimäen Hornanvuorella ja Vierunvuorella. Nuo Suvasvettä ympäröivät korkeat vuoret ovat kutkuttaneet alueen asukkaiden mielikuvitusta ja ne toimivat edelleen vesiteitä matkaaville maamerkkeinä. On sanottu Hiisien heittelevän toisilleen vasaraa Suvasveden ylitse kengittäessään hevosiaan. Ja toden totta, kun ukkonen jää mellastamaan noiden kolmen vuoren välille, pystyy hyvin kuvittelemaan jättiläiset viskelemään toisilleen vasaroita.
Suvasveden hiisien kerrottiin matkustaneen välillä Pisavuorelle saakka. Pisavuoresta kerrotussa tarinassa kerrotaan rajanhaltijan olleen ’ukko hiiden’ poika. Tarinaperinteessä tunnettu hiisiolennon vasaran heitto ja hevosten kengittäminen saattaisivat olla myös kiertoilmaisuja ukkoselle.
Hiisipaikoilla on yleisesti Suomessa kerrottu oleskelevan erilaisia uskomusolentoja, hiisiä, jättiläisiä, peikkoja tai muita kummituksia. Kahden eri paikan väliä matkustava uskomusolento, joko Hiisi, Juutas tai ’se näkymätön’ eli toisin sanoen itse Piru, on yleinen itäsuomalaisissa tarinoissa, jotka liittyvät hiisipaikkoihin. Joskus hiisiolento matkustaa sellaisten paikkojen väliä, joiden nimeen ei liity hiisi-sanaa.
Hiisi - pakanallinen uhripaikka
Suomen hiisi- ja viron hiis –sanat esiintyvät useimmissa itämerensuomalaisissa kielissä. (Koski 1967, 26-27). Hiisi esiintyy yleisesti suomalaisessa perinteessä myyttisenä ja maantieteellisenä paikkana sekä olennon merkityksessä (Koski 1967; 1970, Saarinen 1993, 107).
Hiisi tunnetaan merkityksissä ”’pakanallinen uhripaikka’ ’metsikkö’, ’korkeus’, ’syrjäinen, kammottava, paha paikka’; metsänhaltija, paha henkiolento, kammottava jättiläinen (metsähiisi, vesihiisi, vuorihiisi)’, hiito, hiitola, ’hiiden koti’, hiitolainen, hitto ’paha haltijaolento’, hittara, hittarat ’hiiden väki’.
Uskontotieteilijä Veikko Anttosen teoriassa hiisi selittyy kansanomaisena pyhän luokitusterminä. Pyhä olisi Anttosen tulkinnan mukaan paikannimissä merkinnyt asutetun maa-alueen ulkoista rajaa, jolla on koodattu maa-alueiden rajat sekä vesistöjen risteyskohdat. Hiisi olisi tarkoittanut sisäpiirin rituaalista keskusta, mutta se olisi toiminut pyhä-termin vastinparina ja tarkoittanut niin ikään erotettua ja erilleen asetettua tilaa. (Anttonen 1996, 156-157.)
Lähteet:
Anttonen, Veikko 1996: Ihmisen ja maan rajat. ’Pyhä’ kulttuurisena kategoriana. Suomalaisen Kirjallisuusseuran Toimituksia 646. Helsinki
Bergsland, Knut 1964:Suomen hiisi. Virittäjä 68. Helsinki.
Itkonen, T.I. 1946:Heidnische Religion und späterer Aberglaube der finnischen Lappen. (Mémoires de la Société Finno-Ougrienne LXXXVII) Helsinki 1946. (ks. myös Suomen lappalaisten haltijausko)
Itkonen, Erkki 1976: Älteste Elementer der lappischen Volksüberlieferung. Mémoires de la Société Finno-Ougrienne 74. Helsinki.
Koponen, Eino 2005: Sieidi. The Saami. A Cultural Encyclopedia. (Toim. Kulonen, Ulla-Maija, Seurujärvi-Kari, Irja, Pulkkinen, Risto.) Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 925. Vammala.
Koski, Mauno 1967: Itämerensuomalaisten kielten hiisi-sanue. Semanttinen tutkimus I. Turun yliopiston julkaisuja, sarja C, osa 5. Turku.
Saarinen, Jukka 1993:”The Dead, Things Past and Things Far Away. Finnish Hiisi Otherworld Legends.” ARV. Nordic Yearbook of Folklore. 36: 26-30. Uppsala.
| 
