Suvasvedellä sijaitseva Vierunvuori on tarinaperinteessä hiisien pesäpaikka ja Heinäveden Vierunvuoressa on kalliomaalauksia. Vieru-nimisillä paikoilla tuntuu olevan myös muita yhteisiä piirteitä.
Suomen Vieru-alkuiset vuoret ovat usein länteen kallistuneita jyrkänteitä.Tämä ei liene sattumaa, sillä vieru-sanaa vastaa viron kielessä sana veeru, jolla on yhteys auringonlaskun suuntaan (Suomen kielen etymologinen sanakirja VI 1978, 1728).
Paikannimeen liitetään arkistotiedoissa sanonta "Vierunvuori vieri Suvakseen". Vieruvuoren jyrkänne laskee järveen ja on täynnä kivenlohkareita, jotka ovat vyöryneet järveen. Vieru-nimi mäkien ja vuorten muodoissa viitannee siis ylhäältä alas ja länttä kohti suuntautuvaan muotoon sekä liikkeeseen.
Lisäksi paikka tuntuu pysyneen viime aikoihin saakka jonkinlaisena nuorison kokoontumispaikkana, mistä kertoo se, että jyrkänteen kivet on kirjoitettu ja piirretty täyteen nimikirjoituksia ja lyhyitä viestejä. Se on myös mahtava merkkipaikka Suvasvedellä.
Lähteet:
Suomen kielen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki 1994. Toinen osa J-K. s. 730.
Maanmittauslaitos: http://kansalaisen.karttapaikka.fi
Anne Hyvärinen 2008. Savolainen Hiisi kansanomaisena rajakategoriana. Semanttis-tilallinen analyysi savolaisesta hiisiperinteestä. Pro Gradu –tutkielma. Helsingin yliopisto. | 
